Suojelu, pelastus ja turvallisuus ry
   Föreningen för skydd, räddning och säkerhet
     Association for Protection, Rescue, Security and Safety

Yhdistys Ajankohtaista Julkaisut Arkisto Yhteystiedot NBC-symposiumit Linkit på Svenska in English


OPINTOMATKA SAKSAAN VUONNA 2004

(muu opintomatka: 2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2008, 2010, 2011, 2013)

Suomen Kemian Seuran SPT-jaoston matka, 18.-21.11.2004, tehtiin tänä vuonna Saksaan, Koblenziin. Yhteinen kokoontuminen oli Tampere-Pirkkalan lentokentällä. Lähtijöitä oli seitsemän täältä Suomesta ja yksi meikäläisistä liittyi seuraamme Italiasta EU:n JRC:stä Isprasta.

Matka jatkui Ryan Air:llä lentäen Frankfurt Hahn:iin. Autovuokraamosta saimme käyttöömme pikkubussin. Kuljettajaksi oli lupautunut Juhani Juutilainen (koko matkan ajaksi!). Lentokentältä lähdimme syksyisen synkkään ja sateiseen pimeyteen kohti Koblenzia.

Yngve Malmén oli tehnyt karttaharjoituksia jo kotimaassa ja tiedustellut sopivaa pysähdyspaikkaa Frankfurtin ja Koblenzin puolesta välistä. Pysähdyimme syömään ja nauttimaan virvokkeita pieneen kaupunkiin nimeltään Kastellaun. Ensimmäinen Saksan maaperällä syöty pihviateria oluen kera tuntui maistuvan kaikille hyvin.



Matka jatkui pienen jaloittelutuokion jälkeen. Perille Koblenziin saavuimme hyvissä ajoin ennen puolta yötä ja kirjoittauduimme sisään hotelli Ibikseen. Hotelliin majoittumisen jälkeen istuimme vielä iltaa aulabaarissa ja odottelimme Anna-Mari Heikkilää Italiasta saapuvaksi.

Perjantai-aamu valkeni ihan konkreettisesti, sillä ilma oli sen verran kylmää, että sade oli osin tullut jo lumena. Onneksi siitä ei kaupunkioloissa ollut vielä liikenteellistä haittaa. Aamiaisen jälkeen lähdimme opintomatkamme varsinaiseen kohteeseen Feuerwehr- und katastrofenschuchtsschule Koblenziin, joka sijaitsee korkealla kukkulalla Rhein-joen varrella muutama kilometri kaupungin keskustasta.



Kohteessa meitä odottivat isännät, tohtori Bernd Krawczyk ja herra Ludger Schattel. Alkuesittelyjen jälkeen saimme rautaisannoksen saksalaista palo- ja pelastuspalvelutieutoutta.

Ilokseni totesin, että Saksassa hoidetaan asioita varsin samanlaisella systeemillä kuin meillä täällä Suomessa. Valtaosan tehtävistä hoitavat vapaaehtoiset palokunnat. Vain suuremmissa kaupungeissa on vakinaiset palokunnat.

Esittelyn varsinaisena teemana oli saksalaisten järjestelmään kuuluvan kemiallisten aineiden tunnistamiseen pystyvän liikkuvan kaluston ja valvontasysteemin esittely. Meille demonstroitiin järjestelmän toimivuus ja samalla saimme tutustua opiston kalustoon ja tiloihin. Yleisilmeenä voisi sanoa, että laitteet ja kalusto on viimeisen päälle.

Eräs asia ihmetytti - missä ovat koulun oppilaat? No, kierroksen jälkeen päädyimme ravitsevalle isäntien tarjoamalle keittolounaalle ja samalla näimme ne muutamat kymmenet koulun oppilaat, jotka silloin olivat oppia saamassa. Kiitosten ja seuran plakaatin ojennuksen jälkeen oli hyvästelyjen aika.



Meillä oli vielä muutama tunti ennen pimeän tuloa aikaa tutustua johonkin kulttuurikohteeseen. Niinpä päätimme käydä tutustumassa lähellä sijaitsevaan keskiaikaiseen linnaan, joka sijaitsi korkealla mäellä Rhein-joen penkalla, kohdassa jossa Rhein ja Mosel joki kohtaavat.

Linnan muurien sisällä tuntui kylmältä ja kolkolta syksyisessä ja hyvin tuulisessa säässä. Väkisinkin tuli mieleen miten entisaikoina tällaisissa oloissa tuli toimeen. Linnasta lähdimme vielä pienelle kiertoajelulle lumiselle ylängölle Rhein jokea etelään. Kävimme mm. Lorelai:ssa, jonka jylhät maisemat ovat ikuistettuna kaikkien muistiin ja kameroihin.
  ltaa vietimme ilmeisen suositussa ravintolassa - vanhan talon kellarissa. Illallinen nautittiin lähes pitkä kaavan mukaan. Puolen yön aikaan lähdimme tuulettumaan ulkoilmaan ja osa palasi hotellille nukkumaan ja jotkut jatkoivat vielä tutustumisretkeä keskustan kuppiloihin.

Lauantaiaamuna porukka oli valmiina tutustumaan "Bundeswehrin" mahtavaan asemuseoon. Museo on kivenheiton päässä kaupungin keskustasta. Vanha nelikerroksinen talo oli täynnä sotaväen materiaalia - keskiajalta aina nykypäivään asti.

Siellä pääsee tutustumaan lentokoneista ja pienoissukellusveneistä käsiaseisiin. Esillä oli mm. Suomesta talvisodan aikainen 105 mm hevosvetoinen tykki sekä aivan uusimmat rynnäkkökiväärimallit. Muutama tunti, jonka vietimme museossa, ei riitä kuin pintapuoliseen läpijuoksuun, vaikka naispuoliset matkalaiset pitivät sitäkin aikaa ehkä liian pitkänä. Kannattaa käydä kauempaakin tutustumassa näihin kokoelmiin.



Iltapäivä menikin sitten sopivaa ruokapaikkaa etsiessä ja niin vaikeaa se oli, että allekirjoittaneen päätä alkoi oikein kunnolla särkeä ruoan puutteessa. Lopulta päädyimme kuitenkin kaupungin keskusta moderniin kahvilaan, jossa nautimme italialaisen lounaan pitsoineen ja pastoineen.

Matkanjohtaja oli suunnitellut vielä alkuillaksi tutustumisen Mosel joen varrella sijaitsevaan vanhaan linnaan. Osa porukasta kävi tutustumassa linnan esineistöön ja taiteeseen - aikaa tutustumiseen jäi täälläkin valitettavan vähän oppaan kiireiden takia. Moni meistä ehti myös käydä Koblenzin joulumarkkinoilla.



Matkaseurueesta Anna-Mari lähti jo lauantai-iltana takaisin Italiaan, joten hyvästelimme hänet asiaan kuuluvin menoin. Pienen lepohetken jälkeen hotellilla, aloitimme lauantai-illan ruokapaikan etsimisen lähiseudulta. Lähdimme autolla kohti lounasta, siinä toivossa että löydämme lähikylistä sopivan ruokapaikan. Aikamme ajeltuamme päädyimme pieneen kylään Koblenzista luoteeseen (!), jossa typötyhjä ravintola odotti meitä.

Ravintolan omistajapariskunta koki iloisen yllätyksen saadessaan ruokailijoita kerralla useamman. Ruokaa odotellessa SPT-jaoston johtokunta piti kokouksen, jossa ainut ulkopuolinen oli allekirjoittanut (saaden kuitenkin olla läsnä).



Ruokailun jälkeen lähdettiin takaisin hotelliin ja osa porukasta jäi vielä "yömyssylle" aulabaariin. Todettakoon, että allekirjoittaneen tilattua sysimustalta tarjoilijapojalta Irish coffeen, sain nauttia tavallisesta kahvista kermavaahdon kera - ehkä näin oli parempikin!

Sunnuntaiaamuna matkaseurue oli valmiina aloittamaan kotimatkan virkeinä ja hyvin ravittuina. Yhteinen päätös oli, että ajaisimme Mosel-joen vartta etelään ja tutustuisimme viininviljelyalueeseen ja sen maisemaan. Matkaa lienee ollut noin 70 km, mutta kun tie kulkee pitkin mutkittelevaa joen vartta, se tuntui pitkältä. Välillä pienen huolenaiheen aiheutti automme öljynpainevalo, joka kertoi öljyn olevan vähissä. Päätimme kuitenkin jatkaa ja hyvinhän sitten lopulta pääsimme lentokentälle.

Lentokentällä meitä yllätti perusteellinen turvatarkastus, jopa niin, että Jarilta vietiin Zippo-sytkäristä pumpulit. Pakolliset viimeiset ostokset ennen koneeseen nousua ja sitten nokka kohti Suomea. Lento oli aikataulussa ja perillä meitä odotti talvinen sää, pieni pakkanen ja lunta muutama sentti. Hyvästelimme toisemme ja hajaannuimme kukin omille tahoillemme. Mielessä oli, että toivottavasti ensi vuonna nähdään samoissa merkeissä.

Harri Joki

... yhteiskunta ... suojelu ... pelastus ... turvallisuus ... viranomaiset ... poliisi ... raja ... tulli ... terveys ... puolustus ... tutkimus ... teollisuus ... yhteistyö ...

MTM 2014